mietteitä

tälläisinä iltoina olo on kuin en olisi kuin ilmaa. ja juuri silloin kun haluaisi saada toisen viereensä nukkumaan, raskaus aikakin alkaa jo loppua ja alkaa vaan enemmän pelottaa pystyykö tämä lopettamaan juomisen viikoilta pois. meille tulee tässä kohta vuosi täyteen ja siin on sattunut kaikkee, ja nyt kannan sisälläni ensimmäistä ja viimeistä lastani. haluan antaa hänelle kaikkeni, mutta en halua silti et silti tulet lellityksi. toivon et pikkusen iskäkin osallistuu kaikkeen hoitojuttuihin mukaan , en tule itsekkään kokoaikaa jaksamaan . haluun nukkuakkin joskus jos pieni on huono nukkuu. ja tuntuu että joudun käymään läpi kaiken yksin. omat vanhemmat ovat tärkeitä molemmat , mutta äiti ei ole nyt juurikaan mitään yhteyttä pitänyt luen välillä facecta mitä on tekeillä ja jne.. sitten isä taas on iha eri asemassa kun hänen luonaan olen ollut monena viikonloppuna. ja hän uskaltaa jo puhua lapsestani :) on se tietenkin ihan uusi asia mutta joskus se kuitenkin olisi tapahtunut. isän naisystävä on aivan innoissaan pienen tulosta heti tiedon saatua alkoi väsäillä kaikkea kivaa pikkuiselle. isälle se oli kova paikka aluksi sulattaa, ja äiti ei olisi millään halunnut että pidän sitä itse , kun on kysellyt että mitä teen kun se syntyy ja tietenkin pidän . mielessäni ajattelen että on se äidillekkin vaikeaa vaikka ei myönnä , hänen esikoistytöstään tulee äiti jo noin nuorena.itsekkin vasta 40v.

silloin ennen kun rupesin tuntemaan potkuja , oli vaan pitkään olo joka tuntui oudolta että onko se nyt totta että sisälläni kasvaa lapsi. en ajattele lasta vahigoksi , vaan ihan toivotuksi kun ensimmäinen raskaus oli niin yllättävä ja olin paniikissa tein heti keskeytyksen kahdesti vielä kaavinta kanssa , heti siitä kun toivuin tulin taas raskaaksi ja se sitten on tämä joka pysyy , tiesin sen jo silloin että tämän pidän kun ensimmäisestä kerrasta tuli paha olla keskeytyksen jälkeen. että miksi tein niin olin vaan aivan paniikissa. 
tämä loppu tuntuu kauhean pitkältä olen jo hankkinut kaiken pientä varten ja laittanut niitä järjestykseen pakannut vauvan sairaala laukun . odotan liikaa saavani pienen syliin ja kotiin. kun kyllä siinä menee vielä jos kaikki menee niinkuin pitääkin, ettei aikaisin tule tuntuu nyt jo että kyllä se on pieni kun syntyy. 
pelottaa vähän että miten rupean pärjäämään kotiuduttuani, kun sitten on pieni elämä siinä mukana en ole enää yksin siinä on joka hetki joku mukana. ja kun mietin että pienessä on hoitamista niin miten jaksan siinä sivussa kaiken muun kotihoidon, silloin kun kulta on töissä ja mitä sitten tapahtuu kun hän tulee kotiin . 
olen päässäni miettinyt kaiken tavallaan valmiiksi, ristiäiset , kummit ja nimi oli heti valmiina kun sai tietää kumpi tulee. minä ne kaikke kuitenkin joudun järjestämään , ajattelin että ristiäisiä ei pidetä kotona tai ainakaan sitä kasto tilaisuutta. vaan kastettaisiin kirkossa samoin kuin minutkin on kastettu ja jos vielä löytyy sama mekko niin kaikki hyvin . kummeiksi olen pyytänyt siskoni ellinooraa ja janin siskoa jonnaa. he ovat molemma nuoria vielä, mutta ei se haittaa sitten tulee kyllä tälläiset nimelliset kummit yksi pariskunta. 
en halua että tiestä lukijoista kukaan ajattelee minusta mitään  pahaa. jos kuulostan siltä en ole paha mistään suunnasta. olen vain stressaantuntu ja pientä sisäistä kipua ilmassa.