Elämästä osa

No  mites tämän nyt sit aloitaisi.  no noin 2012 lopul tapasin nykyisen mieheni . se ei ollut oikeen sellanen normaali tapaaminen ,hän oli minua pyytänyt facebookis kaveriksi ja siellä alkoi ekat keskustelut ennen kun näimme livenä. no minulle hän oli täysin vieras , mutta äitini tiesi tyypin siitä ajasta kun oli ollut vielä isäni kanssa. mieheni jan sattui olemaan kaveria minun siskoni kummien kanssa niin heiltä hän oli minusta kysellyt.  no yksi viikoloppu ilta jan pyysi minua tulemaan ryyppäämään hänen luokse ja ottamaan tämän hänen kaverinsa tosta samalla mukaan. minä en silloin päässyt lähtemään aamulla olisi ollut aikainen herätys kun asuin siis vielä kotona.  no sitten jatkoimme viestittelyä kyllä ja yksi kerta olin isäni luona käymässä ja siitä kun kotiin olin lähdössä poikkesin täällä kalannissa . siitä se oikeastaan sitten alkoi , ei me olla käyty millään treffeillä tai mitään tälläistä. mutta viikonloppuisin tulin sitten tänne hänen luokseen . näin ensimmäisenä viikonloppuna hänen lapsensa ekaa kertaa. hänellä on siis entisestä suhteesta kaksi lasta jenna 13v ja joni 10v . 
minua alkoi vähän jännittää jos minusta nyt tulee niin sanottu äitipuoli. mutta on se ihan hyvin mennyt tähän saakka hekin ovat jo sulattanut minut että olen täällä. 

me kyllä janin kanssa aika pian muutimme yhteen tai minä hänen luokseen. ehkä vähänkin liian pian , no se tuntui silloin hyvältä ja en siis ole siitä mitenkään pahalla ottanut. no kaikki ei ottanut sitä ihan niin hyvin vastaan kun kerroin että olemme alkaneet seurustella kun heitä huolestutti meidän ikäero. äiti ja isä ei oikein osaa vieläkään elää sen kanssa, mutta ei ne voi siitä mitään sanoa tai tehdä kun olen jo  aikuinen ja päätän itse missä elän ja kenen kanssa.

tulin ekaa kertaa raskaaksi joku puolen vuoden jälkeen ja silloin päätin keskeyttää sen kun en ollut valis tai pääni oli aivan sekaisin kaikesta. mutta heti kun toivuin keskeytyksestä niin ei mennyt kauaa aikaa kun tulin uusiksi raskaaksi ja tässä tää nyt on , no joo ei me olla oltu kauaa vielä yhdessä . mutta on sitä tapahtunut kaikkea on ollut tosi hyvää aikaa ja sit taas surua, eroakin on meinannut tulla että ihan siinä kohtii ollaan menty. mutta onko kaikilla aina suhteet vain hyviä , minusta siihenkin kyllästyy . kyllä se hyvä on että välillä ollaan vihaisia ja sitten sovitaan, sitä on elämä.. 

no minulle tämä vauvan tulo jännittää tosi paljon mutta toivon että kaikki menisi hyvin . jan ei oikein ole puhunut mitä mieltä se on meidän tulevasta lapsesta. ja meillä menee ihan suhtkoht hyvin, mitäs niist jos on ollu jotain pientä sanomista , puolin toisin.

mutta no mulla on ainakin synnytykseen tulossa tukihenkilöksi sellainen synnytysavustaja Doula . joka on kouluttautunut siihen ja tietty itsekkin kokenut synnytyksen. kun kuulin tälläisestä niin tietty halusin ottaa yhteyttä häneen kun jan ei tule varsinaisesti sinne mukaan, omien pahojen tuntemusten takia . hän sairastaa sellaiseta sosiaalistentilanteiden häiriöä ja on lääkitys mutta ei sekään niin aina auta . 

eli jan on syntynyt 1975 . kun sen kaikki haluaa kuitenkin tietää ja sitten hän pyörittää omaa tritystä jotain maanrakennus juttua . ja asumme omakotitalossa.

olikohan tässä kaikki 

petra kiittää ja kuittaa :)


tälläset kuvat viel  mieheni siistinä