ei oo tässä oikeen jaksanut mitään järkevää kirjoittaa, mutts ei nyt kään mitään tuu jotain ajatuksia vaan poistan mielestä, vähän niinkuin päiväkirjaan. no oon tässä monina iltoina itkenyt kun ei vaan jaksa kaikkea yksin , ketään ei kiinnosta meidän elämä. kellään ei ole aikaa olla meidän kanssamme , rakkaat ei kysele kuulumisia milloinkaan . olo on kuin ei minua olisikaan ja sitten tuo isäntä itse ei ota minkään laista vastuuta venlasta milloinkaan en voi mitään tehdä yksin hän ei voi olla tyttärensä kanssa lainkaan. ei siinä mitään rakastan tytärtäni eniten maailmassa mutta millon olisi minun aikani rentoutua .
no pyysin tossa tänään että jos mieheni harjaisi hiukseni puolestani kun se rentouttaa minua kun ei tarvitse sitä itse tehdä. aina tulee sama vastaus ei tai ei jaksa. se on joka kerta sama sitä en jaksa kauheesti ja ei oo ollu ketään kenelle voisi kertoo kaikista mietityistä asioista ei edes omalle äidille . äidilläni on niin kiire ettei ehdi olla minun ja venlan kanssa lainkaan , heille ei kannata mennä kun ei oo aikaa olla koton on töitä. isääni olen yhteydessä ja hän käy minun luonani jopa toisin kuin äiti, mutta en osaa isälle puhuu silleen kun oon äitille aina. nyt kun muutin pois kotoa ja sain lapsen ni kaikki läheiset sukulaiset on hävinneet elämästäni niinkuin myös ystävät.'
olen yrittänyt haalia mulle ja venlalle paljon tekemistä etten tulis ihan hulluksi kotona kun vkloput on vaan kotona me ei olla enää tehty mitään kivaa niinkuin joskus ennen. ilemisesti venla on esto , siinä se venla mukana on niinkun ennen oli vaan masussa . toivon meille perheen kesken enemmän yhteistä tekemistä ulkoilua, valokuvausta jne. mut ei mitään aina kotona ja miehen pitää rentoutuu joka ikinen päivä juomalla kaljaa arjet ja vkloput mutta meille ei ole aikaa lainkaan .
kirjoitin nyt mitä sattuu en tie kiinnostaako ketään mun elämästä valittaminen mutta tällästä se on aina YKSINÄISYYTTÄ !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti