Ajatuksia nuoren äidin silmin

Elämä alkaa tuntumaan vaan vaikeemmalta koko ajan, vastuut tyttöön kasvaa enemmän vaan. Tunnen itseni välillä huonoksi äidiksi, tulee eteen asioita joita en haluaisi käydä yksin läpi. Tuntuu kuin olisin yksin päivästä toiseen parisuhde horjuu pahasti , vaikka tyttömme on asioissa ekana aina täytyy parisuhdettakin pitää yllä.  Ei ole ollut mitään kahden keskeistä aikaa , tunne on ettei mieheni halua minun kanssa edes yhteistä aikaa että olen täällä vaan ettei menettäisi tyttöä. Minulla ei sinäänsä ole väliä, mielialat vaihtelee kokoajan . Välillä on hyviä päiviä välillä taas ei , olen yksin niidenkin kanssa. Ei ole ketään kelle avautua ihan kaikesta ja jakaa kaiken . Mitä mieltä olette pitäisikö puolison olla tukena vai ei ? 
  Tiedätte kappalee jonne aaron Yksin, sanat siinä on kuin minun suustani. 

Antakaa aiheita mistä kirjoitan / kerron ! 



tällä kertaa ei enempää