kuulumiset pitemmältä ajalta

heipä hei en oo kirjoittanut pitkään aikaan , ei oo ehtinyt ja on ollu vähän väsynyt. mutta tässä taas pieni. 
tyttö täytti keskiviikkona 2viikkoa ja on aika mennyt nopeasti , ollaan ulkoiltu rattailla ja autoiltu . käyty kylässä mummulla ja papalla. Perjantaina oli eka neuvola , meidän pikku tyttöä kehuttiin .
suloinen pieni tyttövauva! hienosti kasvaa rintamaidolla , kaikki hyvin !

paino oli 3455g   pituus 53,5 ja pään ymp. 34,5

eli jos syntymä mittoja oli 3150g 50cm ja 33cm
niin on hän kasvanut siitä. äitinä en sitä itse huomaa mutta huomaan kehityksen kyllä. hymyilyä on tullut seuraa silmillään paljon ja liikkeet on isommat , jalat ja kädet heiluvat.

kaikki on sanonut että pienemme on erittäin suloinen, ja niinhän hän onkin :) 

olimme pienen kanssa ekaa kertaa yökylässä nyt viikonloppuna mummulassa. ja itselleni se on helpottavaa kun mennään äitini luokse kun siellä saan vähän mamma lomaa pikkuisesta kun äitini tykkää olla pienen kanssa. saan silloin tehdä kaikkea muuta sisarusteni kanssa. ei sillä että olisin jo väsynyt vaaviin , enkä halua sitä kuvaa että olisin huono äiti. 

toivon että isäkin alkaisi tulla meitä kohtaan ja viettää aikaa minun ja pikkuisen kanssa. ja silloin kun pikkuinen nukkuu niin olisi kiva itsekkin saada vähän huomiota ja rakkautta. synnytyksen jälkeen en ole huomannut mitään rakkautta meidän välillä . en jaksa mitään jollei ole rakkautta,en meinaa että sen pitäisi olla pelkkää seksiä. vaan haleja ja suukkoja , odotuksen aikana en saanut montaa suukkoa. meidän tämä normaali rakkaus elämä on vähentynyt jotenkin kokonaan. haluaisin kaiken takaisin jossain kohtaan, mutta minusta tuntuu ettei hän halua sitä lainkaan minulta.

ja vaikka isä onkin auttanut vaavin kanssa ja hoitanut häntä, niin haluaisin myös yhteistä tekemistä ja että oltaisiin yhdessä joskus ettei mun tarvitsisi olla aina vaan yksin. vaikka niinkun olen juu äiti mutta kyllä pikkuinen isänkin tarvitsee, vaikka hän ei siitä mitään ymmärrä vielä. aina kun tulen kotiin ja isä on jo kotona niin tuntuu että asun yksin isää ei juurikaan näy missään. me ei olla juurikaan montaa kertaa oltu yhdessä autoilemassa synnäriltä kotiutuisen jälkeen .

tässä oli nyt nämä tunne hetket, olen hieman yksinäinen joka päivä enemmän. minulla ei juurikaan ole sosiaalista elämää se mikä on niin äitini ja isäni . kaipaan  samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä iällä ei ole tietenkään mitään väliä.

petra kuittaa :) kommenttia kiitos !